Takana kymmenen vuotta kiivasta työuraa kasvuyrittäjänä. Edessä neljä kuukautta hoitovapaata kolmen lapsen isänä. Vastuulleni siirtyvät viisivuotias tytär, pojat kolmen vuoden sekä kymmenen kuukauden iässä ja helsinkiläisen rivarinpätkän arjen pyörittäminen. Otan innolla vastaan uuden identiteettini lattepappana. Ilman merkittävää ironiaa voin todeta että tämä on ”hieno mahdollisuus syventää isän ja lasten välistä suhdetta". Sen lisäksi, nythän se sitten nähdään, että kumpi on haastavampaa: vaativan työn tekeminen vai lapsikatraan ja arjen pyörittäminen.
Totuuden nimissä on sanottava, että olen valinnut kevytversion koti-isäilystä. Vain nuorin lapsi on kotona joka päivä, esikoinen on hoidossa neljä päivää ja väliveli kolme päivää viikossa. Työasiatkin olen saanut siirrettyä kohtuullisen hyvin muille, joten voin keskittyä lasten kanssa olemiseen.

Jos ja kun johonkin ryhtyy, on se syytä hoitaa huolella. Odotukseni hoitovapaan suhteen ovat seuraavat:

1. Kiirreettömyys. Perusarkea sävyttää jatkuva kiire. Lapset hoitoon ennen kuin hoidon aamupala loppuu. Hoidosta töihin, ennen kuin palaverit alkavat. Töistä kotiin, ennen kuin lapset ovat nukkumassa ja/tai Vaimon pää räjähtää. Lapset nukkumaan ennen kuin menee liian myöhään seuraavan aamun herätyksen kannalta. Loppujen töiden teko että pääsee itse nukkumaan. Ja uudestaan. Naiviisti kuvittelen, että hoitovapaalla voin nauttia kiireettömistä hetkistä. Ei välttämättä sellaisista että lattepappa siemailee rauhassa aromikasta maitokahvia maulla toimitetun kiiltäväpaperisen aikakauslehden ääressä kevätauringon valaistessa poskipäitä (vaikka eipä tuotakaan vastaan mitään ole). Vaan oikeastaan sellaisista hetkistä, että lasten kanssa voi kävellä hoitoon tai hoidosta ilman aikapaineita.
2. Aktiivinen läsnäolo. Jos nyt ei riitä paukkuja olla lasten kanssa aidosti läsnä (eikä esimerkiksi näpytellä blogia toisen huutaessa lattialla, kuten juuri nyt), niin ei milloinkaan. Hoitovapaalla, näin uskon, voin antaa parhaan palan itsestäni perheelle, sen sijaan että valuttaisin sen myyntipalaverissa asiakkuudeen alttarille.
3. Aikaa itselle. Onnellinen vanhemmuus vaatii onnellisen ihmisen. Hoitovapaalla minulle on aikaa myös itselleni. Treenaan itseni kuntoon kymmenen vuoden progressiivisen rappeutumisen jälkeen. Näen ystäviä iltaisin. Kierrän vihdonkin Helsingin taidegalleriat. Haudutan possunniskaa uunissa yön yli.

Huomenna se alkaa, kuukauden perheen yhteisen Aasian-loman jälkeen Vaimo palaa töihin ja alan lattepappailla. Esikoinen oppikin tänään sopivasti käyttämään kahvikonetta (tulos alla), mikä luo lupaavan perusvireen uudelle uralleni.