Pari viikkoa hoitovapaata tähän mennessä. Suurin yllätys on ollut ehkä se, että suurta yllätystä ei ole ollut. Päivät ovat menneet aika lailla kuten etukäteen kaavailinkin. Kevättalvista aurinkoa on ollut odotuksia vähemmän, kerrospukemista odotusten mukaan ja lumenluontia enemmän.
Parasta tähän mennessä on ollut mahdollisuus laittaa ruokaa yhdessä lasten kanssa rauhassa. Perusarjessa ruoan laittaminen tapahtuu useimmiten näkäisenä ja kiireessä, ja pyörii mielikuvituksellaan pinaattilettujen ja pikapastan välimaastossa. Nyt on aikaa miettiä, mitä ruoaksi tekee, ja aikaa valmistaa se yhdessä lasten kanssa. Ja jopa Väliveli, jonka keskimääräinen keskittymisjakso lähestyy infinitesimaalia, työskentelee pitkiä jaksoja keskittyneesti. Työnjako toimii sikäli hyvin, että Esikoinen tekee mielellään taikinoita ja kastikkeita, Väliveli pilkkoo ja paistaa. Itse olen lasten mielestä apukokki, joka tekee jotain vähempiarvoisia puuhia. Tänään teimme blinejä, jotka olivat ehkä kuitenkin lievä pettymys; miksi ne, eivätkä esimerkiksi pinaattiletut, ovat nousseet gastronomisen arvoasteikon huipulle säilyy pienenä arvoituksena.
Mikä pätee ruoan valmistukseen, pätee toki lasten kanssa touhuamiseen laajemminkin. Jos lapsia ei jaksa integroida toimintaan, voi olla varma että he pyörivät jaloissa hidasteina. Jos lapsia käskee tekemään jotain yksin, voi olla varma että huomio ei pysy toiminnassa kauan. Mutta niinä kauniina hetkinä kun jaksaa tehdä jotain lasten kanssa yhdessä aidosti läsnä ollen, asiat keskimäärin soljuvat eteenpäin kauniisti. Käytännössä kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta, kun joku sitten vielä kertoisi, että miten kerrospukeminen tehdään sopuisasti ja integroidusti.
Heip,
VastaaPoistaBlogisi vakilukijana kiitän arjen pukemisesta sanoiksi. Joskin aika kuultaa muistoja ja arki kotona oli välillä kyllä kaikkea muuta kuin lattea. Ehkä vakiintunut unirytmi on tuonut järjen takaisin ja samalla myös parempia toimintamalleja arjen tilanteisiin?
Näin työelämässä levänneenä uskallan heittää meillä toisanaan toimivan yksinkertaisen keinon: pukeutusmiskisana lähtenyt vanhempien yllättäminen on toiminut kestosuosikkina. Tärkeää on tietysti voimakas vahvistaminen onnistuneen yllätyksen jälkeen. Vaikeampaa on sen sijaan muistaa pysytellä poissa eteisestä, ettei yllätys menisi pieleen ja pukeminen huomattavasti hidastuisi. Tämä siis toimii yli 5 vee sarjassa, pienten sarjassa on niksit välillä vähissä. Joskin jatkuvat kysymykset päivän tuleviin tapahtumiin kiinnittävät huomion toisaalle ja pukeminen menee kuin huomaamatta. Laulaminen toimii myös, kunhan on oikeat biisit :)
-martina-